Tietoja vihreästä kortista

Historia

Tammikuussa 1949 järjestettiin yksi ensimmäisistä eurooppalaisten vakuutusjärjestöjen konferensseista, joiden tavoitteena oli tulevaisuudessa perustaa kansainvälinen pakollinen liikennevakuutusjärjestelmä ("vihreä kortti" -järjestelmä). Konferenssissa ilmaistiin tarve perustaa pysyvä komitea, joka edustaa kaikkia vihreän kortin järjestelmän kansallisia toimistoja. Edellä olevan mukaisesti perustettiin työvaliokunta. Työvaliokuntaneuvoston ensimmäinen virallinen täysistunto pidettiin marraskuussa 1951. Tuolloin työvaliokuntaa edustivat Belgia, Tšekkoslovakia, Tanska, Ranska, Kreikka, Irlanti, Iso-Britannia, Luxemburg, Alankomaat, Norja, Suomi, Sveitsi sekä Ruotsi. Toimistoneuvoston kokouksessa kansalliset toimistot sopivat käsitteellisesti tärkeistä asioista "Green Card" -järjestelmän toteuttamisessa, ja 1953 "Vihreä kortti" -järjestelmä otettiin täysimääräisesti käyttöön.

Maalit

• Ajoneuvon omistajien suojan varmistamiseksi ulkomailla ajoneuvon kuljettajan tuottamuksesta aiheutuneessa tieliikenneonnettomuudessa kolmannelle osapuolelle aiheutuneista vahingoista (jäljempänä TTA).
• Turvataan RTA:n uhrien omaisuusedut sekä ulkomailla että RTA:n kärsineen asuinmaassa.
• Vältä kuljettajien tarvetta tehdä rajavakuutussopimusta ylittäessään maiden rajat, joissa on voimassa pakollinen vastuuvakuutus.

Järjestelmä perustuu erillisen rakenneyksikön – Kansallisen toimiston – perustamiseen jokaiseen Green Card -järjestelmän maahan, joka vastaa muiden maiden ajoneuvojen RTA:n aiheuttamien vahinkojen käsittelystä omassa maassaan ja koordinoi oman maansa ajoneuvojen RTA:n aiheuttamien vahinkojen korvaamista ulkomailla. Kaikkia Green Card -järjestelmän kansallisia toimistoja edustava järjestö on Toimistoneuvosto.